Mentalisaatio, mitä se on?

"Mentalisaatiota pidetään psyykkisen hyvinvoinnin kulmakivenä, suojaavana tekijänä kriisitilanteissa ja eri psykoterapiamuotojen yhteisenä vaikuttavuuden mekanismina. " (https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/11/duo12278)

Kyseessä ei ole uusi ilmiö eikä edes uusi löydös. Asiaa on tarkasteltu jo useita kymmeniä, jollei satoja vuosia, mutta tällä hetkellä mentalisaatio tuntuu olevan päivän sana. Niin kuin ratkaisukeskeisyys, ja siihen liittyvät ajattelumallit, jotka olivat yhdeksänkymmentä-luvulla vielä monille meistä täysin vieraita käsitteitä, ovat löytäneet tiensä ohjaamaan monien ammattilaisten työskentelyä. Tällä hetkellä tuo päätään nostava kyky, joka tuntuu olevan kaikkien huulilla, on mentalisaatio jonka tutkimus on kiihtynyt kovaa vauhtia viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Aikoinani kuullessani peilisoluista ja oksitosiinista olin haltioitunut. Miten upea onkaan ihmisen keho ja mieli, kokonaisuus johon on rakentunut tällaisia järjestelmiä. Ja miten upeaa onkaan ymmärtää näiden järjestelmien toimintaa ja samalla taas asteen verran paremmin pyrkiä ymmärtämään omaa työskentelyään ja työskentelyn mahdollisuuksia. Kiintymysuhteisiin ja niissä esiintyviin häiriöihin tutustuessani luulin ymmärtäväni jotain. Koin ahaa-elämyksiä kiintymyssuhteen kokonaisvaltaisesta merkityksestä ihmisten käyttäytymiseen ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Kuinka kiintymyssuhde ja varhainen kiintymys vaikuttaa olennaisesti tapaamme toimia ja reagoida vuorovaikutustilanteissa, luoda ihmissuhteita ja pysyä niissä. Kuinka kaikki tämä vaikuttaa siihen minkälaisia olemme puolisona, vanhempana ja työntekijänä. Kuinka riitelemme, keskustelemme, koemme ja tunnemme. Luulin todella päässeeni asian ytimeen kunnes mentalisaation ydinajatus ja vaikutusmekanismi avautuivat minulle yhdessä geenien ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen ja epigenetiikan merkityksellisyyden valossa ja näiden vaikutuksesta ihmisen persoonan ja jopa temperamentin rakentumiseen. Ymmärsin vihdoin oman pienuuteni tämän valtavan ja monitasoisen systeemin edessä. Tajusin olevani vasta alkutaipaleella, mutta silti niin innoissani ja vaikuttunut tämän kiehtovan asian äärellä.

Mentalisaatio - hyvivnvoinnin kulmakivi - toiminta joka on ohjannut niin monia ihmisten kanssa työskenteleviä ammattilaisia aikojen alusta, saa nyt tuekseen teorian, sanan ja runsaasti tutkimustietoa. Mentalisaatiokyky kehittyy kutakuinkin itsestään hyvän mentalisaatiokyvyn omaavan hoivaajan myötävaikutuksesta. Kyvyn jäädessä heikoksi sitä voidaan tietoisesti harjoittaa ja opetella myöhemmällä iällä. Ainut vaatimus on, että kyvyn kehittymiseksi tarvitaan aina rinnalle paremman mentalisaatiokyvyn omaava ihminen.

"Mentalisaatio koskee kuitenkin nimenomaisesti mielen tiloja ja kohdistuu sekä itseen että toisiin. Se edellyttää laajoja kognitiivisia kykyjä, kuten huomion keskittämistä, ja tunne-elämän kykyjä kuten kykyä empatiaan. Mentalisaation käsite on kuitenkin empatian käsitettä laajempi. Empatia sisältää kyvyn tunnistaa toisen ihmisen tunnetila, samaistua ja reagoida siihen. Mentalisaatio sisältää empatian toisia ja itseä kohtaan sekä kyvyn säädellä tunnetta. Mentalisaatio kohdistuu tunteiden lisäksi myös muihin mielen tiloihin kuten tarkoitusperään ja toiveisiin." (https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/11/duo12278)

Jokaisen ammattilaisen olisi mielestäni hyvä olla hyvin tietoinen omista mentalisaatio taidoistaan ja ymmärtää sen vaikutusmekanismi. Oman mentalisaatiokyvyn hahmottamisen jälkeen on mahdollisuus valjastaa tuo taito ja sen kehittäminen osaksi työmenetelmiä. Suurin osa mentalisaatiosta tapahtuu tiedostamattamme jokapäiväisissä arkisissa tilanteissa. Tietoinen mentalisaatio astuu voimaan kun alamme ongelmien ilmetessä kysyä itseltämme kysymyksiä: "Minkä ihmeen takia Matti käyttäytyy tänään näin vetäytyvästi?" tai "Tarja puheli iloisesti ja naurahteli, mutta huomasin hänen välttelevän tiettyjä aiheita. Hänen silmissään näkyi surua. Mitä Tarjalle oikeasti kuuluu? ". Tämä on monelle sosiaali- , terveys- ja kasvatusalan ammattilaiselle tuttu tapa toimia.

"Vaikeissa ja ristiriitaisissa ihmisten välisissä tilanteissa mentalisaatio auttaa pysähtymään ja miettimään toisen ihmisen perspektiiviä samaan tilanteeseen. Sellaiseen kykeneminen vähentää tilanteesta aiheutuvaa stressiä ja sen traumatisoivaa vaikutusta. Hyvä mentalisaatiokyky parantaa todennäköisyyttä tulla ymmärretyksi ja ymmärtää toista ihmistä. Se parantaa kykyä säädellä omia tunnetiloja ja rauhoittaa itseään ja luo sitä kautta joustavuutta ja vakautta ihmissuhteisiin. Mentalisaatiokyky edistää hyvää perheensisäistä kommunikaatiota ja kykyä säädellä tervettä etäisyyttä ja läheisyyttä toisiin." (https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/11/duo12278)

Olemme varmasti kaikki toteuttaneet sekä tietoista, että tiedostamatonta mentalisaatiota sekä arki, että työelämässä tiedostamatta kuitenkaan mentalisaation käsitettä. Syy miksi haluan nyt kirjoittaa aiheesta on oma oivallukseni siitä minkälaiset työkalut saamme käyttöömme kun tiedostamme sen voiman ja merkityksen kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Niin kuin aiemmin totesin, kyseessä ei ole uusi asia. Uskon, että useimmilla ammattilaisilla on luonnostaan hyvä mentalisaatiokyky, kyse onkin siis enää asian tiedostamisesta. Esimerkiksi perhetyössä tai kiintymyssuhdeongelmien tarkastelussa ja työntekijän oman asiakassuhteen luomisessa huomion kiinnittäminen jokaisen osapuolen mentalisaatiokykyyn tai siinä ilmeneviin puutteisiin voi avata reitin jälleen uudelle tasolle ja uudenlaisiin tuloksiin jotka muuten jäisivät saavuttamatta.

Tekstissä näkyvät lainaukset on otettu alla olevasta artikkelista joka käsittelee aihetta. 

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/11/duo12278