Vaatimuksia vaatimusten perään

Kuinka eheäksi kehittyy lapsen mieli ja minäkuva kun arvostus ja hyväksyntä rakentuu ainaisten vaatimusten varaan. Lapsen kasvatuksessa on monta kompastuskiveä, monta kuoppaa johon kaatua ja monta mutkaa joiden taakse ei näe. Vanhemman toiminnalla on suora vaikutus lapsen hyvinvointiin, kasvuun ja kehitykseen, sen enempää luomatta paineita kasvattajille. Onneksi me kaikki tiedämme myös, että on monta tapaa toimia ja , että me kaikki erehdymme ja kompastumme joskus. Väsymyksen, kiireen ja paineen alla lapsille tulee sanottua asioita joita ei tarkoita. Oma harmitus ja riittämättömyyden tunne saattaa joskus purkaantua perheen pienimpään tai saada aikaan tilanteeseen nähden suhteettoman voimakkaan reaktion. Tämä kaikki on inhimillistä ja tärkeintä on aina vanhempien ja kasvattajien luoma turvallinen ilmapiiri jossa kaikilla on varaa erehtyä ja epäonnistua. Olennaisena osana näissä kompastuksissa on jälkipuinti jossa asiat nostetaan esille ja puhutaan avoimesti yhdessä 'halki poikki ja pinoon' siten, että jokaisella on mahdollisuus kertoa avoimesti tilanteen synnyttämistä tunteista ja ajatuksista. 

Kaikesta huolimatta on muutamia asioita joita kasvatuksessa olisi hyvä muistaa. Rajat ovat rakkautta, kodin ylisalliva ilmapiiri aiheuttaa lapsessa turvattomuutta ja häiriökäyttäytymistä. Lapsi testaa vanhempaansa ja rajojaan kunnes kokee jonkinlaisen rajan tulevan vastaan. Optimaalista lapsen kannalta tietenkin on, että vanhempi luo rajat rakkaudella ja johdonmukaisesti jotta lapsi tietää olevansa hyvissä käsissä. Näin syntyy luottamuksellinen suhde vanhempaan ja turvallinen kodin ilmapiiri jossa lapsen on hyvä kasvaa. Toinen ääripää ylisallivan, lapsijohtoisen kasvatusmallin vastapainona on autoritäärinen, aikuisen mielivaltaa toteuttava kasvatusmenetelmä joka elää vielä voimakkaasti suomalaisten kasvatuskäytännöissä. Nämä ääripäitä edustavat mallit ovat nyky-yhteiskunnassamme valloillaan kutakuinkin samaan aikaan. Ylisallivuutta edustava malli on kehittynyt vastustamaan autoritääristä mallia, jossa lapsen näkökulma on usein unohduksissa, mutta ei kuitenkaan suuresta suosiostaan huolimatta ole kumonnut kokonaan autoritääristä mallia jota osa suomalaisista pitää edelleen vanhanaikaisesti kurin ja järjestyksen edellytyksenä.

Onneksi valtaosa suomalaisista perheistä toteuttaa näiden ääripäiden välistä löytyvää kultaisen keskitien mallia jota voisin kutsua lapsilähtöiseksi, aikuisjohtoiseksi kasvatukseksi. Mallia jossa lapsille luodaan selkeät, turvalliset rajat, lapsen näkökulmaa ja rakkautta unohtamatta. Aikuisilla on ohjakset käsissä joten lapsella on turvallista kasvaa ja kaikki lapset perheessä otetaan huomioon omina persoonina oman ikätasonsa mukaisesti. Vaatimustaso on lasta kehittävä ja eteenpäin vievä, mutta ei missään nimessä lasta kyykyttävä ja aikuisen mielivaltaa edustava.

On kurjaa katseltavaa kun autoritäärisen mallin omaava kasvattaja luulee tekevänsä lapselle palveluksen komentaessaan ja ohjatessaan tätä toimimaan armeijamaisen kaavamaisesti oman tahtonsa mukaan. Ehdottomalle rakkaudelle ei tällaisessa juuri ole sijaa vaan arvostus ja hyväksyntä joudutaan saavuttamaan tekemisen kautta, lapselle kasvaa ajatus: "En ole riittävän hyvä enkä rakastettu sellaisenaan.". Lapsen on saatava olla myös lapsi. Aikuisen on hellittävä ja hoivattava isoakin lasta, vielä teini-ikäistäkin, silloin kun teini itse on ohikiitävässä hetkessä valmis ottamaan vastaan äidin tai isän hellyydenosoituksen vaikkapa rutistuksen tai hieronnan merkeissä.

Ei ole helppoa olla kasvattaja. Matkalla on niin paljon kiviä ja kuoppia eikä koskaan tiedä mitä mutkan takana odottaa. Tyrkyllä on mitä kummallisimpia kasvatusvinkkejä ja lähipiiri ei useinkaan ujostele kertoa omia mielipiteitään siitä kuinka pikku-Ulla saadaan syömään ja miten uhmaikäinen lapsi rauhoitetaan. Vanhemman tehtävä ei ole helppo, ja muista, erehtyäkin saa. Tärkeintä on, että ohjakset ovat aikuisella, kaikille tunteille on tilaa ja rajat on asetettu rakkaudella. Hyvät ja huonot päivät vaihtelevat, niin aikuisilla kuin lapsillakin, etkä ole epäonnistunut äiti, isä tai työntekijä jos itsesäätely ei syystä tai toisesta ole toiminut optimaalisella tavalla joka ikinen hetki, se on elämää. Avoimuus, hyvä jälkipuinti ja armollisuus itseä kohtaan auttavat selviämään kiperistäkin tilanteista, naurua ja leikkisyyttä unohtamatta.

 Iloa ja valoa kasvatuksellisiin hetkiin ihan jokaiselle!