Varhainen vuorovaikutus ohjaamassa kasvatusalan ammattilaista
Syksyn tullen tulee aina tarve oppia jotain uutta ja syventää omaa tietoaan. Tällä hetkellä opiskelen Turun yliopiston avoimella puolella Saara Nolvin johdolla lapsen biopsykososiaalista kehitystä ja siihen liittyviä häiriintymisiä. Täytyy sanoa, että nyt ollaan mielenkiintoisten asioiden äärellä! Mitä enemmän tutkin varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen merkitystä, sitä enemmän ymmärrän kuinka monimutkaisesta prosessista todella on kyse. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ihmisen ensimmäiset kolme vuotta ovat todellakin merkityksellisiä hänen loppuelämänsä kannalta, myös raskausaika ja äidin raskauden aikana tekemät valinnat. Mitä syvemmälle pääsen tähän kiehtovaan maailmaan sitä enemmän tiedostan tietojeni rajallisuuden tästä kyseisestä moniuloitteisesta ja laajasta prosessista joka koostuu monen asian summasta.
2000-luvulla tiede on tehnyt upeita löydöksiä ja vaikka nyt ymmärrämme raskausajan ja varhaislapsuuden suuren merkityksen ihmisen myöhemmälle elämälle, tiedämme myös, että aivomme ovat plastiset ja muovautuvat läpi elämän ajan. Muun muassa tämän takia kaikki kasvatus- ja sosiaalialalla tehtävä työ on merkityksellistä ja tiedon sekä oikeanlaisten työkalujen jakaminen ammattilaisille tärkeää. On lohdullista tietää, että jotakin on tehtävissä kunhan ymmärrämme syy-yhteyden lapsen, nuoren tai aikuisen käyttäytymisen ja hänen historiansa välillä.
Kasvattajana meidän on myös hyvä ymmärtää oman varhaisen lapsuutemme ja koko historiamme vaikutus itseemme ja tapaamme tehdä työtä. Minkälainen on ollut oma äiti suhteemme, entä suhde isään ja sisaruksiin. Minkä roolin olemme ottaneet kaveriporukassa vai olemmeko ajautuneet tahtomattamme rooliin josta olemme pyrkineet pois koko elämämme ajan, miksi? Miten riitelemme, miten kuuntelemme, miten vastaanotamme palautetta? On paljon kysymyksiä joita kasvattajan tulisi pohdiskella ymmärtääkseen omaa toimintaansa paremmin ja siten kehittyä alallaan.
Yksi tämän hetken puhutuimmista kasvatukseen liittyvistä käsitteistä on mentalisaatiokyky, kyky ymmärtää muiden ihmisten erillisyyttä ja erotella omat tunteet ja ajatukset toisen ihmisen tunnetiloista. Kyky "pitää mieli mielessä". Tämä on kiehtova aihe johon jokaisen kasvatusalalla toimivan ihmisen olisi hyvä perehtyä tarkemmin, niin oman kasvun kuin ammatillisen ohjaamisen ja osaamisenkin kannalta. Tämä on myös aihe johon itse aion lähiaikoina palata ajankohtaiset palstalla.
Aurinkoisia syyspäiviä!